Multapussi olalle vie! Kippaa sopiva määrä multaa pesuvatiin ja vettä perään. Tee sopivan märkää seosta   ja aloita ankara istuttaminen ja kouliminen. Tänä keväänä on mopo lähtenyt aivan käsistä, myönnetään. Pelkästään olohuonetta koristaa järkyttävän näköinen hyllykköviritys, jossa kasvaa tällä hetkellä:

• dahliaa (2 eri lajia)
• pelargonioita (useita eri lajeja :) )
• keijunmekkoa
• kelloköynnöstä
• kirjavalehtistä maahumalaa
• peippiä
• chiliä
• krassia
• miljoonakelloa
• uuden guinean liisaa
• tähtisilmää
• päivänkakkaroita (punaista ja kirjavaa)
• samettikukkia
• sininataa
• japaninhumalaa
• aitoelämänlankaa
• kruunukärhöä

Ja kellarista kasvilamppujen alta löytyy

• villiviiniä
• kiinanlaikkuköynnöstä
• ruusuorapihlajaa, pasuunakukkia ,esikoita, unikoita....

Osa kokeiluista on lumen alla kylmäkäsittelyssä.

Voi olla, ettei huumorin kukka jaksa ihan koko ajan kukkia siinä vaiheessa, kun tuo taimimäärä on istutettava maahan. Varsinkin, kun tulevat istutuspaikat eivät ihan vielä ole mielessä. Pitänee jatkaa suunnitelman kirjaamista paperille. 

 

 

 

Olen viettänyt hävytöntä hiljaiseloa jo useampaan otteeseen blogissa. Syksy oli pitkä kuin nälkävuosi ja joulun ajan taisin nukkua talviunta. Joskus vuodenvaihteessa löysin sattumalta omalta paikkakunnaltamme piha suunnitteluun liittyvän kurssin ja jopa mahduin mukaan. Siitä se sitten alkoi. Verenkierron elpyminen. Sitä sitten tuli istuttua koneen ääressä tunti jos toinenkin. Jossain vaiheessa kokeilin naamakirjan antia puutarhan hoitoon höyrähtäneille. Sieltähän löytyy ties sun mitä. Parasta on kuitenkin ollut löytää muutama ryhmä, jonka jäsenten kanssa on klikannut samalle aaltopituudelle saman tien. Ei tietenkään kaikkien, mutta hyviä uusia tuttavuuksia-kaveruuksia on siunaantunut. Suunnitteilla on jo yhteinen/yhteisiä matkoja. Vertaistuki on ihanaa, silloin kun livefrendeja ei juurikaan ole. Se huono puoli tässä paikkakuntien vaihdossa aikuisiällä on eittämättä ollut. Onneksi on naamakirja. Kun sitä käyttää harkiten ja oikeaan tarkoitukseen, on se melkein yhtä hyvä,kuin oikea kirja...tai no.. ei vaiskaan...

Ryhmäläiseltä ostetuista siemenistä kasvaa vauhdilla uusia vauvoja. Yläkuvassa sininata.

Saviruukkuja ei koskaan voi olla liikaa. Niinpä kirppiksiä on kierretty ahkeraan. Kuvan setin sain samalla hintaa kirppikseltä koreineen päivineen, mitä kaupassa olisi  maksanut yksi saviruukku aluslautasineen. Myös tässä hurahduksessa kannattaa siis kirppikset ja kierrätys hyödyntää.

Viikonloppu on mennyt siis suurin piirtein taimia kouliessa ja uutta opiskellessa. Nyt on aika mennä saunaan pesemään kynnenaluset ja sen jälkeen nukkua hyvät yöunet, että jaksaa tulevan työviikon.

 

 

Jälkikäteiskerrontaa San Vito Lo Caposta kesältä 2012

Harmillista kyllä, olen onnistunut taltioimaan paikkaan Ö kaikki viime kesän reissun "muistiinpanot".. Kerronkin nyt lyhyen tylsästi paikasta nimeltä
San Vito Lo Capo:

Kävin lastemme kanssa kesällä 2011 Sisilian Trapanissa ja koska paikka teki niin hyvän vaikutuksen, halusimme matkustaa saarelle uudestaan. Lasten toiveena oli tällä kertaa saada uida mahdollisimman paljon. Reissun suunnittelun aloitinkin siis siitä, missä Sisiliassa sijaitsee parhaat rannat. Jo edelliskesän reissun aikana olin kuullut San Vito Lo Caposta ja sen mahtavista rannoista. Otinkin paikasta enemmän selvää. Se tosin ei onnistunut niin hyvin kuin etukäteen suunnittelin, sillä paikasta kerrotaan eniten italiasilla nettisivuilla. San Vito Lo Capon omat nettisivut olivat ainakin meidän matkaa suunnitellessa vielä aika aneemiset. Uskon niiden kuitenkin petraantuvan koko ajan.

Lennättäjäksi Sisiliaan valitsimme tälläkin kertaa Ryan Airin. Hotellin sijaan halusin kokeilla Home Awaytä. Ja mainittakoon jo heti alussa, että se oli erittäin onnistunut valinta. Yhteydenpito asunnon omistajaan sujui alkuun hyvin, mutta kauhun hetkiä koin, kun muutamaa päivää ennen reissua tarkistin "piruuttani", ettei meidän huoneisto vain ole enää vuokrattavana. Sieltähän se löytyi nettisivuilta. Lähetin viestin omistajalle, joka ystävällisesti rauhoitteli, että heillä on useampi samanlainen asunto vuokrattavana.

Saavuimme Trapanin lentokentälle puolen yön aikaan ja meidät kuljetti noin tunnin matkan päähän San Vito Lo Capoon lentokentältä etukäteen tilaamani kuljettaja. Vastaavanlaisen kuljetuksen järjestin viikon aikana myös päinvastoin. San Vito Lo Capossa meitä oli vastassa asunnon omistaja. Nälkä kurni mahassa ja kun tiedustelin häneltä avoinna olevista ruokapaikoista, vei hän meidät keskustaan pikaruokapaikkaan, jossa sai mm. pizzaa, lasagnea jne. Lasagne maistui taivallisen hyvältä.

Takaisin suunnistaminen oli helppoa, sillä asuntomme sijaitsi aivan "pääkadun" Via Savonian varrella. Tämän kadun varrella rannan päässä on valtaisa määrä ravintoloita. Ja niiden sisäänheittäjiä. Heistä en välitä. En tosiaankaan. Siinä mielessä pidin enemmän Trapanissa, joissa tämän ammattikunnan edustajia ei ollut juurikaan.

Ruokapaikkojen taso vaihtelu rajusti. Parhaan illallisen söimme paikassa, jonka nimeä en muista, mutta muistaakseni se sijaitsi "Via Santuario"n varrella, rannalta päin tultaessa vasemmalla puolella ja sitten taas vasemmalla. Paikan tunnistaa joka tapuaksessa siitä, että paikan menu vaihtuu joka päivä. Ravintola itsessään sijaitsee sisäpihalla. Ruokailu tapahtuu siis ulkosalla. Paikka ei ole edullisin, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Supersuurkiitos ja kunnia myös erittäin ystävälliselle henkilökunnalle, jotka illan menusta huolimatta räätälöivät nirsolle pojallemme aterian, jonka hän söi suurella mielihalulla.

Tämän loman vietimme aikas lailla rannalla. Yhden "isomman" retken teimme ja kohteenamme oli luonnonsuojelualue "Riserva naturale dello ZINGARO". Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Varaa kuljetus jostain lukuisista matkatoimistoista sekä riittävästi aikaa paikkaan tutustumiseen. Huomioi myös, että pakkaat riittävästi vettä ja evästä mukaan.

Trapanissa kävimme päivän reissulla paikallisia linja-autoja hyödyntäen. Reissaaminen oli nopeaa ja helppoa ja siksipä tuohon reissuun ei olisi kannattanut "tuhlata" taksirahoja. Trapanissa näytimme viime kesänä kotivahtina olleelle miehelleni meille tutut paikat ja hänkin ihastui Trapanin vanhan kaupungin rakennuksiin. Trapanissa oli meille vanha tuttu matala ranta, jossa minäkin uskaltauduin reissun ainoan kerran veteen. Miespuoliset perheen jäsenet yrittävät viikon aikana kyllä houkutella San Vito Lo Capossa, mutta siellä pupu meni pöksyyn aina viimeistään siinä vaiheessa, kun vettä oli reiteen saakka.

TÄMÄ ON MAINOS: Jos olet miespuolinen lukija, jätä parturissa käynti Trapaniin. Saat taatusti hyvin ja muodikkaasti leikatun tukan 10 eurolla!!

Edellisvierailusta poiketen tänä kesänä saimme osaksemme muutaman vilakamman illan sekä joitain sadekuuroja. Niinpä kaiken varalta, matkalaukkuun kannattaa mahduttaa yksi pitkähihainen tai ainakin yksi iso pashminahuivi. Minulle, viluvillelle, se ainakin oli pelastus. Muuten pärjäsin melko pitkälti yhdellä ainoalla hellemekolla, jota kerran huuhtasin majapaikassa.

Supermarketteja ei ole ihan joka kulmassa, hedelmien ja vihannesten myyjiä kylläkin. Myös leipomoita joutuu hieman metsästämään, mutta kun näet paikallisen tai turistin kulkemassa tuore leipä kädessä, rohkeasti kysymään. Niin mekin teimme. Ja meidän reitille osui parhaiten n. puolivälissä Via Savoniaa oleva supermarket, josta sai kaiken tarpeellisen.

Jos mielesi halajaa shoppailua, unohda se tässä kohteessa. Hyppää linkkuun ja tee ostoksesi Trapanissa. Vaihtoehdot ovat aivan eri luokkaa, samoin hintataso.

Vaikka pidin San Vito lo Caposta, pidin itse enemmän Trapanista ja Ericestä. San Vito lo Capo oli liian turistipaikka minun makuun. Siellä oli valtavasti italialaisia lomailijoita ja he eivät välttämättä ole aina kovin kohteliaita. Trapanissa puolestaan massaan sulautuu paremmin eivätkä rantaa ja aurinkoa rakastavat italialaiset malta jäädä kaupunkiin hengailemaan. Lisäksi Trapanista on erittäin helppo tehdä monipuolisia retkiä ympäröiville saarille, Ericeen (vuoristokylä) sekä San Vito Lo Capoon. Ja ketkä pitävät rannasta, voivat siitä nauttia myös Trapanissa.


ps. Paras jäätelöbaari Gelateria Belli Freschi. Paikkaa pitävät kaksi erittäin ystävällistä ja iloista sisarusta sekä heidän Papi
ps. ps. Neljän hengen viikon reissun teki tähän kohteeseen n. 1280 eurolla + taksimatkat kentälle...huom! Viikon matkan pärjäsimme mainiosti lentolaukuille, joten matkalaukuista emme joutuneet maksamaan "lisähintaa"

Terveiset Budapestissä, jossa vierailin ensimmäistä kertaa. Toivon mukaan en kuitenkaan viimeistä kertaa.

Kaupunki on kaunis ja kuten mainostetaankin, helposti haltuun otettavissa. Kiitos hyvän julkisen joukkoliikenteen. Oman valinnan mukaan on siis helppoa matkustaa
joko maan päällä tai alla.

Ruokapaikkojen määrä on mieletön. Löytyy edullista lounaspaikkaa, laadukasta illallispaikkaa, ihania pikaruokapaikkoja (mm.kauppahallin II.krs) jne.

Matkaoppaita ahmin hullun lailla ennen reissua ja täytyy myöntää, ettei niistä mikään mennyt yli muiden, vaan ne oikeastaan täydensivät kivasti toisiaan
ja niinpä niitä tuli luettua rinta rinnan. Mukaan kelpuutin kuitenkin vain Mondon oppaan, josta "lunttasin" mm. ruokapaikkasuosituksia. Ja ne tosiaan
olivat juurikin sitä, mitä lupasivat.

Mondon matkaoppaan jossain kohtaa kirjoitetaan, ettei ole mitään syytä majoittua keskustan ulkopuolelle. Tästä olen täysin samaa mieltä. Oma
majapaikkamme sijaitsi Király Utcalla. Sieltä käsin pääsi niin halutessaan kävellen joka paikkaan.Keskustassa majoittautuminen kun on Budapestissä
kuitenkin suhteellisen edullista.

Oma reissumme oli teho-ohjelmoitu, kenties liiankin kanssa, mutta nämä paikat tekivät meihin (minä ja kaksi varhaisteiniä) erityisen vaikutuksen:

• Eläintarha
• Sirkus
• Széchenyin kylpylä
• Holokaust Memorial Center
• Synagoga + Rauol Wallenbergin muistomerkki/puisto + juutalaismuseo

Kävimme myös Terrorin talossa (täällä sinun pitää todistaa henkilöllisyytesi!!), mutta pidimme enemmän edellä mainitusta Holokaust Memorial Centerissä.
Holakaust MC:iin kannattaa varata riittävästi aikaa. Käydä se ajan kanssa. Kuunnella perheistä kertovat tarinat. Ja varautua siihen, että paikka tekee
vaikutuksen isolla V:llä.

Matkan aikana matkustimme myös Budan kukkuloille, mutta kunnon oppaan/mielenkiinnon puuttuessa teimme kukkulalla vain pikakävelyn ja
jatkoimme matkan tekoa alavimmilla mailla.

Blogini välityksellä haluan esittää unkarilaisille henkilöille suuren kiitoksen, sillä saimme matkamme aikana osaksemme ainoastaan ystävällistä ja iloista kohtelua. Liikuimme aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä, eikä osaksemme tullut myöskään minkäänlaisia uhkaavia tilanteita. Kaupungilla liikkuessa pidin vain osan matkakassasta mukana. "Ylimääräiset" käteiset, luottokortin ja passin jätimme hotelliin. Mukana kulki ainoastaan passikopiot. Kehuttakoon unkarilaisia vielä lisää. Heidän englannin kielen taitonsa on loistava. Ennen seuraavaa reissua lupaan opetella kohteliaisuussanat unkariksi. Vaikka kuinka yritin tälläkin kertaa, kieleni ei kerta kaikkiaan kääntynyt. Kevääseen mennessä on onneksi aikaa harjoitella. Ja todennäköisesti kevät, jolloin Budapestiin matkustan ei kuitenkaan ole vielä seuraava kevät.

Sää oli ennusteita kylmempi, joten yksi ostoksistani oli villapusero. Suositeltavaa onkin tuulen- ja sateenpitävän takin lisäksi varata matkaan hyvät, siis
todellakin hyvät kengät sekä esim. täysvillainen (ohut) neuletakki, mikäli matka ajoittuu kevät-kesäkauden ulkopuolelle.

Shoppailumahdollisuudet olivat valtaisat. Itse kävimme Mammut - ja West End City Centerissä kauppakeskuksissa. Jälkimmäinen oli enemmän meidän mieleen. Siellä on yli 400 kauppaa, 14 elokuvateatteria ja varmasti (tämä on oma arvaukseni) ainakin 30 eri paikkaa, missä voi ruokailla. Jälkikasvu ihastui erityisesti KFC:n ruokiin, joita tätä kirjoitettaessa ei vielä ole mahdollista saada Suomesta.

Miksi haluan palata uudestaan Budapestiin? Haluan tehdä seuraavan reissun keväällä. Mieheni kanssa. Kaksistaan. Rauhallisesti ohjelmoituna. Pitkistä illallisista nauttien. Silloin pääsen myös paremmin tutustumaan kaupun kauniiseen arkkitehtuuriin sekä Budan kukkulan tarjontaan. Edellä mainitut tämän reissun mieleisimmä kohteet sopivat erinomaisesti kaiken ikäisille, mutta erityisesti matkaseurueille, jossa mukana kulkee 10+ vuotiaita lapsia.

Nyt on Budapest nähty ja koettu. Olisikohan seuraavaksi vuorossa

• Amsterdam?
• Berliini?
• Reyakjavik?
• Helsinki :) ?

Jk. Reissu Budapestiin majoituksineen lentoineen maksoi piirun verran  yli 400 euroa kolmelta hengeltä

Asumme suhteellisen suuressa talossa, mutta keittiömme on kuppasen, siis paino sanalla kuppanen, pieni. Niinpä siellä ei todellakaan säilytellä mitään kausitavaroita kuten mehumaijaa tai jättikattiloita, vaan ne on käytön jälkeen nöyränä kiikutettava takaisin kellariin. Inhoan moista roudaamista! Eilen illalla sain jonkin  sortin energiapiikkikohtauksen ja keitin pakkasessa pyörivät loput marjat mehuksi. Jätin puolen yön huitteilla loput muhimaan itekseen ja painuin pehkuihin. Aamulla urku auki lähikauppaan ostamaan lisää pakastuspulloja, sillä ei mulla ollut varastoissani tyhjänä pullokapasiteettia ämpärilliselle mehutiivistettä. Kun sain mehut pullotettua, päätin, että nyt saa Maija notkua jonkin aikaa olkkarin nurkassa. Eihän sitä tiedä, josko loppukesän aikana tulisi vielä jotain keiteltyä?!? Mutta on taas niin chic tämä meikätytön sisustus, että oksat pois ja männyn kävyt. Kyllä sais niin Teuvo, Tomppa kuin Markokin hepulin, kun näkis nää mun viritelmät aika ajoin tai oikeastaan aina

ps. Tämän päivän sienisaaliiksi saimme kahden eri reissun yhteenlaskelmana n. 10 litraa kanttarelleja ja ison astiallisen vaaleaa orakasta. Koirat makaavat aivan reporankana, sillä paikoillaan meidän neidit eivät metsässä juurikaan olleet