Olin tänään puutarhamessuilla. Vakaa aikomukseni oli käydä siellä vain tirkistelemässä ja suunnittelemassa hankintoja tehtäväksi myöhemmin. Vaan kuinkas kävikään...No. Jokainen naislukija, joka rakastaa puutarhaansa arvaa. Hyvin kävi. Tai huonosti. Miten sen nyt ottaa. Minä otan sen mielenterveyslääkkeenä. En sitä rahan menoa, vaan sitä ihanaa odotettavissa olevaa iloa ja pettymyksiäkin, kun saan seurata uusien kasvilapsieni kasvua. Nyt iloksemme ilmestyi

* 3 erilaista pelargoniaa * 2 erilaista verenpisaraa * 2 tomaatin tainta * basilikan siemeniä * Goji -marjapensas * maljaköynnöksen taimi * kiinanpionin siemeniä

** pesu ja käsittelyaineet kulahtaneelle tiikkiselle ulko-ovellemme sekä!!! ihmeaine, jolla voi käsitellä muovin ja betonin näyttämään kiveltä. On spray -muodossa. Olin ihan ällikällä lyöty. Vastaus suorastaan toiveisiini, sillä minulla on useita terrakotan värisiä ruukkuja. No. Yllättäin, ne ovat tällä hetkellä mieleeni väärän väriset. Ratkaisun avain saattaa löytyä siis tästä ihmespräystä, jolla voin käsitellä ruukut tummanharmaiksi ja näyttämään "kivisiltä". Kunhan saan projektin tehtyä, laitan teille nähtäväksi ennen - ja - jälkeen kuvat sekä tarkemmat tiedot tuotteesta.

* isännälle vahvaa chilikastiketta sekä marinoituja valkosipulinkynsiä.

Mieltäni lämmitti tänään sekä hyvät löydöt sekä ystävän seura, mutta myös se, kuinka monia erittäin ystävällisiä ihmisiä tapasin. Suurimmalla osalla oli palo silmissä. Se sellainen palo, kun tekee jotain sellaista, mitä rakastaa. Saada itsellekin se palo pysyväksi. Onneksi on illat, viikonloput ja lomat. Silloin voi kopsuttaa puutarhassa. Ihmetellä lapsukaisten kasvua, kerätä etanoita tekemästä tuhojaan, kuunnella pikkulintujen konserttia ja hengittää raitista ilmaa.  Istua pihakeinussa ja rapsuttaa koiria. Sitten kun minusta tulee iso, palo on silmissäni, aamusta iltaan. Sen lupaan!