Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Keski-ikäinen akka, joka ihmettelee elämänsä menoa. Välillä yrittää tehdä ryhtiliikkeita rahatilanteeseensa säästämällä, tuunaamalla, myymällä netissä tai kiertämällä kaupat kaukaa. Toisinaan akkaan iskee ankara viherpiiperrys, joka täyttää ikkunalaudat kaiken maailman kasvukokeiluista. Rakastaa sienimetsän rauhaa. Taistelee varhaismurkkujen kanssa. Raahautuu arkipäivisin pankkimaailmaan. Haaveilee uudesta ammatista, poissa papereiden parista. Poikamainen ikuinen tytönhupakko.

Kategoriat
Arkisto
2012
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Insinöörin muija

Mopo karkasi käsistä - mutta karatkoot

20.04.2012 - 21:43 / Kategoriat: piha
Olin tänään puutarhamessuilla. Vakaa aikomukseni oli käydä siellä vain tirkistelemässä ja suunnittelemassa hankintoja tehtäväksi myöhemmin. Vaan kuinkas kävikään...No. Jokainen naislukija, joka rakastaa puutarhaansa arvaa. Hyvin kävi. Tai huonosti. Miten sen nyt ottaa. Minä otan sen mielenterveyslääkkeenä. En sitä rahan menoa, vaan sitä ihanaa odotettavissa olevaa iloa ja pettymyksiäkin, kun saan seurata uusien kasvilapsieni kasvua. Nyt iloksemme ilmestyi

* 3 erilaista pelargoniaa * 2 erilaista verenpisaraa * 2 tomaatin tainta * basilikan siemeniä * Goji -marjapensas * maljaköynnöksen taimi * kiinanpionin siemeniä

** pesu ja käsittelyaineet kulahtaneelle tiikkiselle ulko-ovellemme sekä!!! ihmeaine, jolla voi käsitellä muovin ja betonin näyttämään kiveltä. On spray -muodossa. Olin ihan ällikällä lyöty. Vastaus suorastaan toiveisiini, sillä minulla on useita terrakotan värisiä ruukkuja. No. Yllättäin, ne ovat tällä hetkellä mieleeni väärän väriset. Ratkaisun avain saattaa löytyä siis tästä ihmespräystä, jolla voin käsitellä ruukut tummanharmaiksi ja näyttämään "kivisiltä". Kunhan saan projektin tehtyä, laitan teille nähtäväksi ennen - ja - jälkeen kuvat sekä tarkemmat tiedot tuotteesta.

* isännälle vahvaa chilikastiketta sekä marinoituja valkosipulinkynsiä.

Mieltäni lämmitti tänään sekä hyvät löydöt sekä ystävän seura, mutta myös se, kuinka monia erittäin ystävällisiä ihmisiä tapasin. Suurimmalla osalla oli palo silmissä. Se sellainen palo, kun tekee jotain sellaista, mitä rakastaa. Saada itsellekin se palo pysyväksi. Onneksi on illat, viikonloput ja lomat. Silloin voi kopsuttaa puutarhassa. Ihmetellä lapsukaisten kasvua, kerätä etanoita tekemästä tuhojaan, kuunnella pikkulintujen konserttia ja hengittää raitista ilmaa.  Istua pihakeinussa ja rapsuttaa koiria. Sitten kun minusta tulee iso, palo on silmissäni, aamusta iltaan. Sen lupaan!

Pihapiiri kutsuu

20.04.2012 - 07:01 / Kategoriat: piha
Tänään on sairaslomani viimeinen päivä. Sitähän pitää juhlistaa ja siksi lähden ystäväni kanssa



 
 
- messuille. Ostoksien teko jää tällä kertaa minimiin, sillä vieläkään en saa kantaa juurikaan mitään...paitsi jos saisin palkattua ystäväni kamelikseni?!?! No ei vaiskaan. Vinkkejä ja neuvoja minä ensisijaisesti sieltä lähden hakemaan.

Paikallisissa lehdissä on ollut erilaisia puutarha -liitteitä parin viime viikon aikana. Sieltä bongasin ilmoituksen, jossa mainostettiin pihasuunnitelmien ym. lisäksi tehtäväksi myös kuusiaidan leikkauksia. Eikun puhelin käteen ja vihdoinkin meidän 7 vuotta sitten istutettu ja hyvin kasvanut kuusiaita saa arvoisena leikkauksen. Miten sitä onkin ollut niin saamaton, ettei ole aikaisemmin (vuosia sitten!) pyytänyt ammattilaisen apua leikkaukseen. Kuusiaidastamme olisi tullutu huomattavasti kauniimpi...Puutarhuri kyllä lohdutti, että hyvä siitä vieläkin tulee.
Aronia-aitammekin kaipaisi tuuhennusleikkausta, mutta sen taidan kyllä tehdä itse.

Tuleppas aurinko nyt esiin ja sulata lumet, että pääsen katsomaan, mitä puutarhalapsilleni kuuluu. On jo aika saada upottaa kädet multaa ja seurata lapsukaisten kasvua.
 
Ihanaa kukkien täyttämää viikonloppua kaikille!

 

"Kissankuppi" vaara!

19.04.2012 - 07:51 / Kategoriat: pyöräily
Kevät on myöhässä, mutta silti monet ovat jo aika päivää sitten kaivaneet varastojen kätköistä polkupyörät. Samalla kun ihailee pyöräilijöiden ahkeruutta liikkumiseen (ja varsinkin sen ekologisuuteen), joutuu huomaamaan, että kypärättömyys on tänä keväänä paljon yleisempää, kuin viime vuonna.

Mikä ihme siinä on, etteivät ihmiset suojaa sitä yhtä ja ainoaa päätään, mikä heillä on?
Vanhemmat ovat tulleet todella välinpitämättömiksi ja päästävät alakouluikäisistä natiaisista lähtien lapsensa liikenteeseen ilman kypärää. Saatika että vaivautuisivat suojaamaan oman pääkotelonsa. Sitten kun maataan ojan pohjalla pää kissankuppina, ei tarvitse enää kantaa huolta edes lapsen päästä. Niin helppoa se on!

Jos minulta kysyttäisiin, olkaa huoleti, ei kyllä varmasti kukaan kysy, niin minä määräisin polkupyöräkypärän käytön pakolliseksi. Ihan samaan asemaan kuin mopoilijoilla ja moottoripyöräilijöillä. Ja ihan kaikille, jotka fillarilla liikkuvat. Ja koska poliisin resurssit eivät alkuvaiheessa riittäisi sakottamiseen, värvättäisiin tähän vapaaehtoisia kansalaisia. Ja rahat ohjattaisiin kypärärahastoon, josta ne henkilöt, joilla ei syystä tai toisesta ole varaa hankkia kypärää, saisivat sen. Eikun nyt mä oikeesti keksin. Sakot saisi joo - mutta saman tien myös kypärän päähän. Ei, ei se oo hyvä. Tai oishan se, jos kypärät tosiaan kustannettaisiin sakoista... Silloinhan ne, jotka eivät ole käyttäneet kypärää, joutuisivat maksumiehiksi, eivätkä ne,jotka ovat Fiksuja ja käyttävät kypärää.

Nykypäivänä hyvälaatuisia kypäriä saa niin edullisesti, että on mielestäni pötypuhetta vedota taloudellisiin syihin. Usein tähän vetoavat kuitenkin polttavat tupakkaa, käyvät kapakassa, raahaavat virkamiessalkkuja tarakalla...Ja jos vaikuttaa siltä, ettei yksinkertaisesti rahat riitä kypärän hankkimiseen, silloin voisi ottaa tähän "Kypäräkyttä" -järjestöön yhteyttä ja perustella sen, miksi henkilöllä ei ole varaa kypärän hankkimiseen. Sellaisenhan voisi vaikka ensialkuun vuokrata?! Tai ostaa osamaksulla?!? Tai jopa kansalaiset, joilla on useampi kypärä, voisivat lahjoittaa hyväkuntoisia kypäriä lahjoitettavaksi edelleen kanssakumppaneille. (HUOM!! Ymmärrän ja tiedostan kyllä, että Suomessa on tällä hetkellä tuhansia perheitä, joille kypärän hankkiminen voi olla taloudellisesti liian suuri sijoitus, mutta silloin meidän kanssaeläjien pitää tulla apuun!!)

Mielestäni ei kuitenkaan ole yhtään syytä siihen, miksei jokainen suomalainen suojaisi päätään pyöräilessään. Vältyttäisiin turhilta murheilta onnettomuustilanteen kohdatessa.

Polkupyöräkypärät olivat alkujaan aivan järkyttävän näköisiä. Tässä kohtaa täytyy myöntää, etten minäkään sellaista styroxpottaa olisi päähäni laittanut. Mutta nykyään, kun vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, on mistä valita. Katsokaa vaikka:
Ja jos kypärät eivät tuollaisenaan kelpaa, saa niihin nykyään hienoja päällisiä, vai mitäs tykkäättte?!


Etsiessäni tietoja kypäristä, törmäsin kampaajaan   http://www.munapaa.fi/
 
Minua kampanja ei ole  tavoittanut. Yksi syy varmasti siinä, että pyrin katsomaan telkkaria niin vähän kuin mahdollista. Tässä teillekin videotallennelinkki siitä, mitä tapahtuu munapäälle, joka ei käytä kypärää: http://munapaafi.virtualserver23.nebula.fi/
 
Käytetään kypärää, vaikka frisööri menee länään ja näyttää aikamoiselta munapäältä. Meillä kun ei ole kuin yksi pää!

 

Pienet ihmiset lahjoittaa

17.04.2012 - 09:08 / Kategoriat: hyväntekeväisyys
Ostin joitankin vuosia sitten työkaveriltani taulun, joka silloin tuntui "omalta" jutulta. Aikani taulua katseltuani totesin sen olevan aivan eri maailmasta kuin muu kotimme sisustus. Niinpä laitoin taulun huuto.net:tiin myyntiin. Aikansa se oli siellä myynnissä, mutta ei mennyt kaupaksi. Eilen käydessäni pojan kanssa kunnallisessa hammashoitolassa, minulla välähti. Siis todella välähti. Taulussa on kauniit värit ja se on kookos. Niinpä päätin tarjota sitä vanhustenkodin seiniä ilahduttamaan. Torstaina on tiedossa jännät hetket. Silloin osastonhoitaja päättää, kelpaako taulu heille vai ei. Toivottavasti. Ja jos ei, niin jatkan kierrostani. Seuraavaksi tarjoan sitä keskussairaalaan...


Samalla kyydillä taidan viedä ylimääräiset Kodin kuvalehdet ym. minulle turhat, mutta suhteellisen uudet lehdet uusille lukijoille.

Me kaikki voimme tehdä hyvää, jos vain haluamme. Ihan pienillä jutuilla. Ollessani sairaalahoidossa pari viikkoa sitten jouduin jälleen kerran toteamaan, että mitään ylimääräistä terveydenhuollon / sosiaalialan palveluita käyttäville ei tarjota. Niinpä olenkin jo vuosia lahjoittanut uudehkot omat lehteni milloin hammashoitolaan, milloin terveyskeskuspäivystykseen , sairaalaan jne. Ilolla ne on aina otettu vastaan.

Mitäs jos sinäkin?!
 
JK: Taulu otettiin vanhainkodilla ilolla vastaan = saimme roppakaupalle koko perhe hyvää mieltä. Suosittelen!

Mikä musta tulee isona?

11.04.2012 - 09:38 / Kategoriat: työ
Takana elettyä elämää yli 44 vuotta, josta 21 vuotta olen tehnyt kokopäiväisesti konttorirotan hommia, kun lasketaan pois 5 kotona viettämääni vuotta. Eli aivan liian kauan on papereita tullut leivän eteen tullut pyöriteltyä. Periaatteessa pidän työstäni, joo, mutta silti on alkanut yhä enemmän ja enemmän tuntua siltä, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin. Ollappa niin rikas, että voisi sanoa töissä, että se on moro, vaan kun ei ole. On olemassa velvoitteita, joista tulee jatkossakin suoriutua. On asuntolainaa, lasten tarpeista huolehtiminen, laskut ja maksut etc. Lisäksi olen sen verran arkajalka, että haluan olla aivan varma siitä, mitä seuraavaksi tekisin. Haluan varmistaa, että alalla, jonne hakeutuisin, riittää myös jatkossa töitä. Ja että oma terveyteni ja kuntoni antaa myöten tehdä uutta mahdollista työtä. Palkkauksella ei mielestäni niinkään ole väliä, sillä olen aina osannut suhteuttaa menot tuloihin. Monesta asiasta olen myös valmis tinkimään.
Luen haltioituneena tarinoita ihmisistä, jotka ovat rohkeasti hypänneet liian lujaa pyörivästä hamsterin juoksupyörästä pois ja aloittaneet tavallaan alusta. Onko niin, että he ovat tehneet muutosliikkeen pitkän harkinnan jälkeen jälkeen vai ex-temporee, kun mitta on tavalla tai toisella tullut täyteen?

En tiedä, mikä olisi paras tapa alkaa toteuttamaan muutosta. Varmisti ensin pitää selvittää omassa päässä, mitä minä haluan? Miksi minä haluan tulla isona? Sen jälkeen pitää selvittää, miten minusta voi tulla isona se,mitä minä haluan olla isona.

Hyvä ystäväni ei pitänyt ajatuksesta, jossa kerroin toiveestani työskennellä vanhusten kanssa tai hautaustoimistossa. Hänen mielestään minun tulisi olla iloisempien asioiden kanssa tekemisissä. Totta on, että imen helposti itseeni toisten murheet ja varmasti ajan saatossa uupuisin muiden murheista.

Pidän käsillä tekemisestä. Rakasta luontoa ja eläimiä. Samoin puutarhaani. Minua viisaampi henkilö tosin totesi aikoinaan, ettei harrastuksista kannata välttämättä tehdä ammattia. Siinäkin on totta toinen puoli. Ja toisaalta. Miten yhdistää käsillä tekeminen - eläimet - puutarha?! Kenties alan järjestämään puutarhanhoitokursseja koirille?

Mukavia kevätpäiviä!

"Mul ei oo mitään tekemistä"!!

05.04.2012 - 08:03 / Kategoriat: arki
Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka jouduin umpparin poistoon yllättäin ja sen myötä aikas lailla totaaliseen vuodelepoon useammaksi päiväksi, sillä umppariani ei poistettu tähystämällä vaan suhteellisen ison avohaavan kautta. Kirurgi ilmoitti etukäteen toimivansa näin, koska jos vastassa olisi jotain muutakin kuin tulehtunut umppari, hänen olisi helpompi jatkaa hommia. Mutta em puolestaan aiheutti sen, että Insinöörin Muija ei niin vaan pomppinut ja hyppinyt, vaan lähinnä vietti aikaansa sängyssä maaten tai sohvalla lojuen. Mutta mitä siis tehdä, kun jonkin sortin "ADHD" yks kaks pakotetaankin ottamaan iisisti. No. Siinä ei auta muu kuin lukea lukemattomat lehdet, kirjat ja kaivaa naftaliinista keskenjääneet käsityöt.

Suunnitteilla on myös käydä läpi tuhannet digikuvat ja teettää parhaista ainakin paperikuvat jollei jopa valmiita kuvakirjoja. Olen myöskin lukenut tuntikaupalla blogeja, löytänyt monia uusia ihania seurattavia sekä tehnyt muistiinpanoja tulevaa jouluakin varten. Kiitos yhden monista blogeista, sain hienon vinkin tulevan joulun joulukortiksi. Mutta siitä sitten lisää lähempänä joulua.

Pääsiäistä en ole jaksanut valmistella. Se minua surettaa, silä se on minun lempijuhlani. Olen ehdottomasti kevään lapsi ja niinpä pääsiäisellä on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Onneksi äitini ja siskoni tulevat käymään pääsiäissunnuntaina, niin saamme hiukan juhlan tuntua tähän pääsiäislomaan.

Viimeisimmässä Pirkka -lehdessä oli muuten harvinaisen monta hyvää reseptiä. Näitä aion kokeilla ja kaikki rakkaimpani tulevat olemaan koekaniineina pääsiäisenä.

Pienenä koulutyttönä rääkkäsin äitini hengiltä soittamalla hänelle kymmeniä kertoja päivässä töihin ja kysymyllä: "Äiti, mitä mä teen, mul ei oo mitään tekemistä?!". Nyt äitini on välttynyt noilta soitoilta, mutta vanhat tutut soitot tulivat ensimmäisenä mieleen, kun totesin, ettei tässä nyt niin vaan aleta pääsiäissiivousta tekemään tai koiria lenkittämään. NYt vaan ollaan tosi cool ja himmaillaanwink

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Onneksi aina ei tiedä etukäteen

01.04.2012 - 09:09 / Kategoriat: arki
Kuluva viikko meni täysin eri lailla, kuin olin mielessäni sen kuvitellut. Alkuviikko oli tarkoitus tehdä tarmokkaasti hommia ja torstaista perjantai-iltaan viettää sisäisessä koulutuksessa. Koulutus ei hirveästi ajatuksena napannut, mutta toisaalta olisin saanut suoritettua yhden etapin edemmäs.
Tiistaiaamuna herätessäni vatsaan sattui. Ensimmäiseksi tuli mieleeni edellisenä iltana ahmitut taatelit. Niitä tuli syötyä lähes pussillinen nuoremman pojan kanssa. Normaalisti töihin. Ruokatunnilla syön yleensä kuin hevonen, mutta vatsa oli edelleen "outo". Tuntui lähinnä siltä, kuin joku olisi hakannut pesäpallomailalla koko vatsan alueen. Ruokatunnin jälkeen vatsakivut todella alkoivat. Tässä vaiheessa älysin mitata myös lämmön. 37,8 astetta. Minulle siis jo varsin korkea, koska normaalilämpöni on 36,5. Joten lähdin kotiin. Kotona kivut jatkuivat. Torkahdin joksikin aikaa, mutta heräsin aina kipuaaltoon. Nyt kipu oli siirtynyt navan ympärille sekä alavatsaan oikealle. Poika toi sänkyyn läppärin ja siellä aikana surffailtuani totesin, että kyseessä taitaa olla umppari. Ja näinhän se loppupelissä oli. Päivystykseen n. 19.30, siirto sairaalan päivystyksen puolelle 20.30, päivystyksessä kipupiikki ja osastolle odottelemaan leikkausta. Leikkaus keskiviikkoaamuna kello 7.30. Kotiin pääsin (=jouduin) torstai-iltana.
Nopea kotiuttaminen samoin kuin se, että leikannut kirurgi teki vaatimattoman 26 tunnin työvuoron (minut leikattiin viimeiseksi) hirvittivät ajallaan, mutta nyt voin jo todeta, että kaikki meni kuitenkin hyvin.
Suomi alkaa pelottavalla nopeudella rapistaa hyvinvointivaltiotitteliään. Nytkin sairaalaan oli purreet seuraavat säästötoimenpiteet:
* olin leikkauspaidassa tiistai-illasta torstai-iltaan = vaatteitani ei vaihdettu kertaakaan
* osastot niin täynnä, että ensimmäisen yön nukuin kahden muun rouvan kanssa osaston käytävällä = eli en siis nukkunut
* ruoka oli maukasta, mutta kahvia ei saanut kuin aamiaisella->tästä seurauksena kofeeiniriippuvaiselle ankara päänsärky (tosin pieni murhe), lounaaksi keitettyä perunaa ja kananmunakastiketta (ei salaattia tms. lisuketta, vain perunaa ja kananmunakastiketta...)

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä. Sairastuminen oli hyvä. Minut pakotettiin pysähtymään. Olen tehnyt hullun lailla töitä viime elokuusta lähtien. Pitänyt elo-maaliskuun välillä pari vapaapäivää. Iltaisin olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä mitään. En ole jaksanut nauraa, nauttia tai iloita. Nyt yksi parhaista asioista, mitä olen tehnyt, on ollut poikani auttaminen kokeisiin. Olen jaksanut neuvoa häntä, ilman että saan megakilareita. Olen jaksanut kuunnella, mitä asiaa lapsillani on. Olen malttanut istua sohvalla ja katsoa mieheni kanssa elokuvia. Ennen kaikkea olen ollut läsnä. Mitään en ole kotitöiden suhteen jaksanut tehdä, mutta eipä nuo läjät tuosta näköjään mihinkään katoa ja onneksi mies imuroi isommat villakoira/koirankarvaläjät, niin en kompastu niihin.

On kiittäminen siitä, että asun Suomessa ja minusta pidettiin erittäin hyvää huolta. Kiitos siis Päijät-Hämeen Keskussairaalaan Johan Backille ja osasto 43-44 mahtavalle henkilökunnalle mkl hoitajat, siistijät sekä ruokahuollon ihmiset. Sain osakseni todella paljon ystävällisyyttä ja inhimillisyyttä. Erityiskiitos siitä, että sain tarvittaessa kipulääkkeitä. Olette kaikki yksin ja yhdessä todella mahtavia ihmisiä! Kiitos!!

Ostoslistalla palveluita - jalat kiittää

23.03.2012 - 21:03 / Kategoriat: ekoteot
Osana omaa pientä maailmanpelastusoperaatiotani olen monen muun ihmisen lailla päättänyt käyttää tavaran hankkimisen sijaan palveluita. Ja mielellään niitä yksityisyrittäjien tuottamia. Tänään olivat vuorossa kantava voimani eli omat pikku tassuset.

Olen yleensä huollattanut jalat viittä yli viis eli vasta sitten, kun sandaalit on kaivettu naftaliinista ja varpaat ovat kaiken kansan nähtävillä. Yleensä tuossa vaiheessa moni muukin herää ja ajan saaminen jalkahoitoon on hankalaa. Edellisistä vuosista viisastuneina otin varaslähdön jalkahuoltoon. Kimmoke tosin tuli City-dealin kauttahttp://www1.groupon.fi/groupon-deals/groupon.php?t0=fi_FI&t1=0&t2=1170&subscribed=false&ndoi=&__fsk=-991947027 kautta. Palvelun tarjosi lahtelainen Duvet Kauneuspalvelut http://www.duvetkauneus.com/index.php?pinc=1. Eli ihana, lähes tunnin pituinen jalkahoito maksoi tällä diilillä vain 22 euroa. Tänne tuli ostettu lahjakorttikin, jonka arvoin työkavereiden ("alaisten") kesken.
Olo hoidon jälkeen oli taivaallinen. Jalat oikein huokailivat sukissa (puhtaissa sellaisissa) kävellessäni autolle. En muistanutkaan, miltä tuntuu hoidetut, rasvatut jalat. Minä kun olen varmasti Suomen laiskin jalkojen rasvaaja. Lisäksi pottuvarpaan vuosikausien kumppani syylä sai tarvitsemaansa hoitoa. Sovimme lisäksi kosmetologin kanssa "hoitosarjasta" ja kotihoidosta, jolla väärin hoidettu (hoidettu ainakin neljä viimeistä vuotta känsänä...) syylä  saadaan vihdoinkin hengiltä. Sainpa mukaan lisäinfoa orastavaan vaivasenluun hoitoonkin.

Itsestään pitää pitää huolta. Se kyllä tiedetään. Mutta mikä siinä on, että aina kun suo itselleen hemmottelun, tulee niin kovin usein sellainen olo, että tekeekin jotain väärin?!? Itsestäänkö ei muka saisi välittää?!

Suositaan palvelun tuottajia ja ei kanneta sitä turhaa rompetta kotiin!

ps. Tuli sitä uutta tavaraa tänään muuten kotiin kannettua, jos ihan rehellisiä ollaan...Huusin itselleni ihanan villaisen paidan huuto.netissä. Muut ne alkavat kaivelemaan kevätvaatteita esille, minä tyttö se vaan huutelen villapaitoja. Kuka olikaan viluville?!

Etteikö vanhaa kannattaisi säästää

17.03.2012 - 17:29 / Kategoriat: ekoteot
Huusholliimme on kertynyt vuosien aikana tien sun mitä huonekaluja. On kirppikseltä ostettuja, vanhemmilta saatua, tutuilta ostettu jne. Ja täytyy myöntää, että moni on edelleen vailla kunnostusta, minkä ne ansaitsisivat. Niinpä tänä aamuna lastattiin autoon kaksi äitini peruja olevaa vanhaa kampaamotuolia ja kärrättiin ne verhoilijalle. Kyse ei ole perinteisestä verhoilija-verhoilijasta, joka yksin tekee töitään ateljeessaan tai työhuoneellaan, vaan tällä kertaa työn tekijäksi valikoitui paikallinen sohvatehdas Soffani. Kävipä vielä niin, että nälkä kasvoi syödessä ja loppujen lopuksi tehtaalle vietiin myös 4 eurolla ostettu nahkainen lepotuolikin. Yhteensä verhoilut maksavat kolmesta tuolista n. 750 euroa. Mielestäni hinta on varsin kohtuullinen ja tuskin maltan odottaa, että "lapsukaiset" palaavat kotiin. Tässä kuva 50 -luvun kamppamotuolista ennen uutta ilmettä:


'

JK: Verhoilutyöt oli tehty loistavasti. Joten uskallan suositella vilpittömästi

Celimer Oy

Laitatie 32, 15820 LAHTI

Puh: 03 787 7387   Fax: 03 734 7854
soffani@phnet.fi

 

Matkamuistoja: osa I Trapani kesä 2011

17.02.2012 - 18:36 / Kategoriat: reissut, Sisilia
Olen aina ollut omasta mielestäni kova reissaamaan, ainakin mielessäni. Jossain vaiheessa laskin ja 19 eri maassa on tullut käytyä. Nyt kun on perhettä ja mies, on matkohin tullut kriteereiksi mm. hinta ja matkusaika kohteeseen.
Viime kesänä matkustin poikkeuksellisesti yksin kahden varhaismurkkuni kanssa ja kohteeksi valikoitui Italian Trapani. Käytettävissä ollut budjetti ei ollut hurraamisen arvoinen, joten Ryan Airin lennot ja perushyvä hotelli Trapanista voittivat. Tässä muutama vinkki sinulle, joka kenties olet aikeissa suunnistaa kohti ihanaa Sisiliaa tulevana kesänä. Niin mekin teemme, koko perheen voimin tällä kertaa.

Hotellimme oli Garibaldi31 ja sen bookkasin Hotels.com sivuston kautta. SIjainti oli mitä loistavin. Samoin huoneisto. Pidin sen pelistetystä tyylistä. AInoa seikka, mitä oman huoneemme osalta jäin kaipaamaan, oli parveke. Olisi ollut ihana istuskella iltaisin illallisen jälkeen, poikien jo tuhistessa unten mailla, parvekkeella ja katsella ihmisiä. Garibaldi 31 nimittäin sijaitsee kävelykadulla.

Olen kirjannut ylös fiiliksiä viime kesänä ja tämmöisiä kommentteja muistiinpanoistani löytyy:
  • ystävällisyys
  • mukava saaristoilmasto
  • paikalliset eivät puhu yleensä ottaen englantia, mutta muutaman sanan italian hallinnalla pärjää todella hvyin
  • ravintoloissa ei onneksi ole sisäänheittäjiä
  • rantakaupistelijoita todella vähän ja hekin ovat erittäin korrekteja
  • vedet puhtaita
  • Trapani hyvä tukikohta: reissu Egadin saarille samoin kuin Ericeen onnistuu hyvin ja edullisesti
  • siisti
Ostokset:Terranovasta niin äidille kuin pojillekin kivaa ja edullista käyttövaatetta:
Parturi: Saladino Michele, Corso Italia 9 - hiusten leikkuu 10 euroa ps. poikani hiuksia ei ole missään, koskaan ennen eikä jälkeen leikattu yhtä hyvin
Gelateriat:
Paras:"La Cremolosa" 25, Viale Reg Margherita
Panna Montata Ammiraglio Staiti, Via Staiti 61/63
Maailman parhaat jäätelöt!! Varaa mukaasi riittävän väljät vaatteet

Ruokapaikat
Plaza Umberto, Via Scontinon varrella
Trattoria Cantina Siciliana, Via Giudecca 36
Al Solito, Via Orlandi 309 (Tänne pääsee vain pöytävarauksella!)

Ruokakauppa
DeSpar Express, Via S.Peitron 30
MAINOS