Mittari näyttää -20 astetta. On siis kuluvan talven kylmin päivä ja kylmempää on luvassa. Tekisi mieli käpertyä untuvatäkin lukemaan hyvää kirjaa,sillä pienenkin ulkoilun jälkeen voin olla sata varma siitä, että ruusufinnillä on kivaa. Se on uusi vaiva. Ilmeisen herkästi herkistyvässä tilassa, jos nyt ruusufinnistä noin voi sanoa. Ja teenpä mitä tahansa kiellettyjen listalta: alkoholi, sauna, pakkanen, tuuli, mausteiset ruuat jne, muistuttaa se itsestään välittömästi. Jäipä listasta pois paras ja takuuvarmin naaman punottaja: stressi. Mutta ei auta itkut edes kivitalossa. Lähdettävä on. Nuttua niskaan ja pihalle, sillä nelijalkaiset perheenjäsenet eivät varmaankaan päivätolkulla pysty pidättämään hätäänsä. Kylmänarkuus on tarttunut myös vanhemmalle koirallemme. Sekin kun on kypsässä keski-iässä. Vielä viime talvena se oli näreissään, kun pakkasten aikaan huomasi saavansa fleecehaalarin päällensä. Tänä talvena se on suorastaan riemuinnut, kun ulos päästyään on huomannut, ettei jäädykkään heti pystyyn.

Mieleni tekisi hankkia koiruudelle kunnon toppatakki, vaan miksi ihmeessä osa valmistajista

a) jättää koiran mahan paljaaksi loimissaan? b) lintsaa heijastimista? c) ylihinnoittelee tuotteet?

Nyt olisikin näppärintä, kun hyödyntäisi lasten vanhan toppatakin ja tekisi itse mittojen mukaan koiralle palttoon.Enää puuttuu vain toimiva ompelukone. Varaston hyllyllä nököttää ties sun kuinka monetta vuotta Lidlistä ostettu halpiskone, joka tekee alalangasta taidetta.

Asiaa pitänee pähkäillä lisää kuuman roiboos -kupposen äärellä. Ja teeveden lämmitessä voi vain toivoa, että insinööri tulee kotiin ja hoitaa ulkoilutuksen. Mukavia pakkaspäiviä! Kuvan koiraihanuuksilla aikas pirtsakat takit!

Huom! Kuva lainattu Tundradrogwearin sivuilta